Joka neljäs suomalainen kaatuu liukastumalla vuosittain

Liikenneturvan teettämien tutkimusten mukaan keskimäärin joka neljäs suomalainen kaatuu vuosittain liukas­tumisesta johtuen, ja heistä edelleen noin puolet satuttavat tai loukkaavat itseään. Noin joka kymmenes liukas­tumisesta koituva loukkaantuminen johtaa edelleen myös hoidon tarpeeseen. Tapaturmavakuutus­keskuksen mukaan jalan­kulkijoiden liukastumiset ovat tyypillisimmin taustalla myös suomalaisten palkan­saajien työ­matka­tapaturmissa, ja jopa puolet kaatujista on alle 30-vuotiaita työssäkävijöitä. (Rantala & Pöysti 2015; Kantar TNS Oy 2017; Mansikka, Kaari & Sysi-Aho 2017.)

Tilastojen valossa liukastuminen tapahtuu useimmiten asfaltti­päällys­teisillä katu- tai tie­alueilla liukkaasta alustasta johtuen. Talvi­kauden vaihtelevat säätilat aiheutta­vatkin liukkauden­torjunnalle ajoittain suuria haasteita. Poikkeuk­sellisen haastavien sää­olojen esiintyessä turval­liseen jalan­kulkuun riittävää kitka­kerrointa ei suoritetuista toimen­piteistä huolimatta aina saavuteta, ja tällöin on havait­tavissa usein selvä piikki myös kaatumis­tapaturmissa. (Rantala & Pöysti 2015; Kantar TNS Oy 2017; Mansikka ym. 2017; Liikenne­virasto 2018.)

Liukastumisista koituu inhimillisten kärsimysten lisäksi merkittävät yhteiskunnalliset kustannukset

Tyypillisimmin kaatumis­tapaturmat johtavat ruhje­vammoihin, venähdyksiin ja sijoiltaan menoihin, mutta myös lähes yhtä usein murtumiin. Erityisesti iäkkäämmät jalan­kulkijat ovat alttiimpia murtumille, kun nuoremmat jalan­kulkijat säästyvät verrat­tain useammin ruhjeilla, venähdyksillä ja sijoiltaan menoilla. Myös suku­puolella on havait­tavissa yhteys loukkaan­tumis­riskiin, sillä naiset satuttavat tai loukkaavat itseään liukas­tumisesta johtuen miehiä useammin niin luku­määräisesti kuin myös suhteelli­sesti. (Vuoriainen, Helenius, Heikkilä & Olkkonen 2000; Rantala & Pöysti 2015; Mansikka ym. 2017.)

Vuoriainen ym. (2000) on arvioinut sairaan­hoitoa vaativia kaatumis­tapaturmia sattuvan vuosittain noin 70 000 kappaletta yhden kaatumis­tapaturman aiheuttaessa noin 6 000 euron keski­määräisen kustannuksen. Tämä merkitsee yhteis­kunnalle yhteensä noin 420 miljoonan euron vuotuisia kustannuksia kaatumis­tapaturmien vaatimasta sairaan­hoidosta, menetetystä työ­panoksesta sekä hyvin­voinnin menetyksestä koostuen.

X-Grit®:n avulla turvallisempi talvi­jalan­kulku­ympäristö

X-Grit® on saanut alkunsa idean "isän" omasta liukas­tumisesta hoidetulla piha­tiellä, kun hiekoitus­sepeli luisti liukkaalla jää­polanteella jalan alla aiheuttaen kaatumisen ja loukkaantumisen. Tapaturma ja pitkä toipuminen antoi sysäyksen tutkia liukas­tumiseen johtaneita tekijöitä ja pohtimaan parannus­keinoja laajaan, joka talviseen ongelmaan – minkä myötä kehittyi idea uudesta, ahtaisiinkin ympäristöihin, kuten kaupunkikeskustoihin ja kiinteistöjen pihoille, soveltuvasta talvihoitotuotteesta.

X-Grit®:n rouhinmenetelmän avulla on kokeellisessa tutkimuksessa tuotettu keskimäärin 72 prosentti­yksikköä suurempi kitka­kerroin liukkaan jääpinnan ja kengän­pohjan välille kuin hiekoituksen avulla, minkä perusteella X-Grit®:lla on merkittävää potentiaalia parantaa entisestään erityisesti taajama-alueiden ja piha-alueiden talvi­jalankulun turvallisuutta. X-Grit®:lla on potentiaalia tehostaa myös hiekoitus­murskeen käyttöä sekä kemiallista liukkauden­torjuntaa, jolloin optimaalisen yhteiskäytön avulla parannetaan turvallisuutta aivan merkittävästi. X-Grit®:n avulla voidaan myös vähentää talvi­hoidon kokonais­tarvetta, kun ongelmallisia polanteita ei päästetä muodostumaan, mikä vähentää kevättalven liukkaudentorjuntatarvetta. Syntyneet polanteet ja jäätiköt sulavat myös nopeammin, kun ne rouhitaan X-Grit®:lla, jolloin ne pääsevät tehokkaasti sulamaan lämpimän ilman ja veden vaikutuksesta.

Liukkaudentorjuntaan käytetään vuosittain runsaasti uusiutumatonta kiviainesta

Talvikunnossapitoon ja liukkauden­torjuntaan käytetään Suomessa vuosittain noin 1,3 miljoonaa tonnia hiekoitus­mursketta ja jokaista hiekoitus­murske­tonnia kohden murskataan noin kymmen­kertainen määrä kalliosta louhittua kivi­ainesta (HSY – Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä 2016). Toistaiseksi hiekoitus­murskeen kierrättäminen on ollut vähäistä sen sisältämien epäpuhtauksien, korkeiden puhdistus­kustannusten sekä rakeiden murenemisen ja pyöristymisen vuoksi, ja suuri osa talven jälkeen kerätystä hiekoitus­materiaalista päätyy vaarallisena jätteenä kaato­paikalle muun muassa sen sisältämien öljy­pohjaisten yhdisteiden vuoksi. (YLE 2015; Kuntec 2016; YLE 2019.)

Lisääntyvä ympäristökuorma

Kalliosta louhitun kiviaineksen uusiutu­mattomuudesta johtuen hiekoitus­murskeen kuljetus­etäisyydet kasvavat jatkuvasti ja uusiutu­mattoman kiviaineksen käyttö vaikuttaa ennen pitkää myös sen saatavuuteen. Jatkuvasti kasvavat kuljetus­etäisyydet lisäävät myös hiekoitus­materiaalin kuljetus­kustannuksia sekä kuljetuksesta koituvia hiukkas- ja kasvi­huone­kaasu­päästöjä. Verraten raskaan kaluston kasvi­huone­kaasu­päästöjä esimerkiksi Tampereen kaupungin vuosittain keskimäärin käyttämään hiekoitus­murskeen määrään (n. 18 000 tn), tuotetaan vastaavan hiekoitus­murskemäärän kuljettamisen myötä yhteensä jo noin 1 000 kg:n CO₂-ekv.-kasvi­huone­kaasu­päästöt yhtä kuljetettua kilometriä kohden. (Ramboll 2017; Teknologian tutkimuskeskus VTT 2017.)

Katupölyn muodostuminen riski terveydelle

Uusiutumattoman luonnonvaran käytön ongelmallisuuden lisäksi hiekoitus­murskeen käyttö liukkauden­torjuntaan lisää merkittävästi keväisin esiintyvän katupölyn määrää. Keväisin tuulen ja liikenteen ilma­virtojen mukana ilmaan nouseva katupöly on suurelta osin kadun pintaan talvikautena kerääntynyttä kivipölyä, joka on peräisin pääosin katu­päällysteestä sekä hiekoitus­materiaalista. Kadun pinnalle levitetty hiekoitus­materiaali lisää katu­päällysteen kulumista jauhautuessaan renkaiden alla pieneksi jakeeksi ja hiomalla edelleen katu­päällysteen pintaa renkaiden ja päällysteen välissä muodostaen näin eri kokoisia hiukkasia, jotka nousevat kuivuessaan ilmavirtojen mukana ilmaan. (Kupiainen, Räisänen & Tervahattu 2005.)

Ilmassa leijuva katupöly alentaa ympäristön viihtyvyyttä, mutta aiheuttaa myös terveys­haittoja. Suurten hiukkasten ja niiden aiheuttamien vähemmän vakavien, mutta hyvin­vointia alentavien terveys­oireiden ja ympäristön likaantumisen lisäksi katupölyn sisältämät pienemmät, hengitettävät hiukkaset pääsevät kulkeutumaan sisään­hengityksen myötä aina alempiin hengitys­teihin ja keuhko­putkiin asti. Korkeilla katu­pöly­pitoisuuksilla onkin todettu olevan todennäköinen yhteys myös vakaviin terveys­haittoihin, kuten sydän- ja hengitys­elin­sairauksien pahenemiseen sekä ennen­aikaisiin kuolemiin. (HSY – Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä 2012; Lanki 2013.)

X-Grit® vaihtoehto toistuvalle hiekoitusmurskeen levitykselle

X-Grit®:lla on talvi­jalan­kulun turvallisuuden parantamisen lisäksi myös vahva kestävän kehityksen ja ympäristö­ystävällisemmän talvihoidon näkökulma, sillä talvi­jalankulun turvallisuuden parantamisen lisäksi tuotteella pyritään tarjoamaan myös vaihtoehtoinen, ympäristö­ystävällisempi liukkauden­torjunta­menetelmä toistuvalle hiekoitus­murskeen levittämiselle.

Suhteutettuna esimerkiksi edellä mainittuun Tampereen kaupungin vuosittain keski­määrin käyttämään hiekoitus­murskeen määrään jo joka neljännenkin hiekoitus­kerran korvaaminen vaihto­ehtoisella liukkauden­torjunta­menetelmällä tuottaisi Tampereen kaupungille vuosittain keskimäärin jo noin 4,5 tuhannen tonnin materiaali­säästön vastaten ympäristön ja kestävän kehityksen näkökulmasta edelleen noin 113 täys­perävaunu­kuormallista (á 40 tn) uusiutumatonta kallio­mursketta sekä edelleen myös keskimäärin noin 246 kg:n CO₂ekv.-kasvi­huone­kaasu­päästö­vähennystä yhtä kuljetettua kilometriä kohden. Hiekoitus­kertojen korvaaminen vaihto­ehtoisella liukkauden­torjunta­menetelmällä vähentää myös hiekoitus­murskeen pois­keruun tarvetta ja sen myötä aiheutuvia ympäristö­haittoja, sekä edelleen työn, kaluston ja hiekoitus­materiaalin jatko­käsittelyn kustannuksia tuottaen kustannussäästöä.

Jalankulku osa lähes jokaisen päivittäistä liikkumista

Jalankulku on osa lähes jokaista matka­ketjua, vaikka matkat suoritet­taisiinkin pääosin muita kulku­muotoja käyttäen. Suomalaiset kulkevat jalkaisin keskimäärin 0,6 matkaa vuoro­kaudessa matkan keski­pituuden ollessa 1,6 kilometriä, jolloin keski­määräiseksi vuorokautiseksi matka­suoritteeksi muodostuu noin yksi kilometri yhtä suomalaista kohden vuorokaudessa (Liikennevirasto 2018). Suomessa, jossa talvikauden säävaihtelut ja alueelliset ilmasto­erot ovat verrattain suuria ja haastavia, on täten toimivan ja tehokkaan talvi­hoidon tarve kiistaton yhteis­kunnalle ja sen toimivuudelle.

Tavoitteena kestävät kulkumuodot

Jalankulun osuutta pyritään kasvattamaan entisestään painottamalla väestön liikkumis­muotojakaumaa asteittain henkilö­autoilusta kohti kestäviä kulku­muotoja. Liikenne- ja viestintä­ministeriön vuonna 2018 julkaiseman kävelyn ja pyöräilyn edistämis­ohjelman tavoitteeksi on asetettu kävelyn ja pyöräilyn matka­määrien lisääminen 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, ja vastaava tavoite on asetettu myös aiemmin työ- ja elinkeino­ministeriön vuonna 2016 julkaisemassa kansallisen energia- ja ilmasto­strategian taustaraportissa. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017; Liikenne- ja viestintäministeriö 2018.)

Kestävien kulkumuotojen osuuden lisäämisellä pyritään vähentämään ensi­sijaisesti liikenteen kasvihuone­kaasu- ja hiukkas­päästöjä, mutta päästö­vähennysten lisäksi kehittämis­toimenpiteillä pyritään saavuttamaan suotuisia vaikutuksia myös muun muassa ruuhkautumisen, ilmanlaadun, liikenne­turvallisuuden sekä kansan­terveyden kannalta. Kansantalouden näkökulmasta liikenteen päästöjen, liikenne­kuolemien sekä liikenne­onnettomuuksien vähentämisellä yhdessä kansan­terveyden kohentumisen myötä tavoitellaan kokonaisuudessaan jopa miljardien eurojen yhteis­kunnallisia säästöjä. (Tuominen ym. 2017; Työ- ja elinkeinoministeriö 2017; Liikenne- ja viestintäministeriö 2018.)

Talvihoidon haasteet kasvavat

Käytännössä liikkumismuoto­jakaumaa pyritään painottamaan henkilö­autoilusta kohti kestäviä kulkumuotoja väestön keskittyessä suurten kaupunki­keskusten läheisyyteen, jolloin lyhyet etäisyydet eri toimintojen välillä luovat lähtökohdan kävelyn ja pyöräilyn mahdollistavalle yhdyskunta­rakenteelle. Tiiviin yhdyskunta­rakenteen myötä saavutetaan myös muita etuja, kuten monipuoliset joukko­liikenne­mahdollisuudet sekä muut liikenne­palvelut, mutta kehitys­suunta aiheuttaa toisaalta myös merkittäviä haasteita kuntien talvi­hoidolle ja sen tehokkuudelle. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2018.)

X-Grit®:sta apua yhteiskunnan kehittymisen asettamiin haasteisiin

X-Grit®:n kehityksessä on erityisesti otettu huomioon talvi­jalankulun turvallisuus tiivis­tyvissä kaupunki­keskuksissa, joissa jalan­kulun matka­määrien odotetaan kasvavan enti­sestään ja joissa toisaalta myös tiivis infra­struktuuri edellyttää talvihoito­kalustolta ketteryyttä toimin­nallista tehok­kuutta menettämättä. Tiiviiden kaupunki­alueiden lisäksi tuote soveltuu erin­omaisesti myös muiden jalan­kulku-, piha- ja risteys­alueiden jalankulku­turvallisuuden parantamiseen.

X-Grit®:n kehityk­sessä on otettu huomioon lisäksi myös eri­tyisesti kunta­talvihoidon kustannus- ja tuottavuus­haasteet. X-Grit®:lla pyritään tarjoamaan lisäarvoa sekä ympäri­vuotisen että talvi­hoidollisen moni­käyttöi­syyden myötä, jolloin kohen­netaan tuot­tavuutta niin kaluston kuin henki­löstönkin osalta. Uuden tuotteen monikäyttöi­syyden myötä paran­netaan merkittävästi myös inves­toinnin kannat­tavuutta, kun lisä­laitetta voidaan hyödyntää moni­puolisesti ympäri vuoden erilaisiin työ­tehtäviin.